Perjantai-Ilta Maukkulan Mustikkamäellä rakentui hienosti. Ensimmäiset hyvänolon tunteet loihti Mats trion Gypsy Swing sävelet. Seuraava vieras oli Andre Solomko & Vinyl Jam, joka soittii varmaa ja taitavaa Smooth Jazzia laulusolistinaan notkeaääninen Lili Wagner.
Jokaisen vaihdon aikana yleisö yllätettiin joensuulaisen Tekramürisch duon omaperäisellä, naivilla mutta salakavalan älyllisellä musiikilla. Vallan mainio vastapaino vakavailmeisemmän musiikin sekaan.
Mutta seuraavan artistin otti ainakin allekirjoittanut hyvin vakavasti. Tuli monivuotisten haaveiden täyttymys, kun sai kuulla Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien musiikkia elävänä. Sitä esitti parin joukkoon mainiosti sopineiden omien kappaleiden ohella Kalevi Louhivuori Quintet. Ja miten esitti! Aivan vastustamattoman upeasti, jokainen muusikko oli maaginen. Silti haluan Louhivuoren itsensä lisäksi mainita erikseen myös pianisti Mikael Myrskogin rytmisen taituruuden koskettimilla.
Tämä myös osoitti kansainvälistä mainetta nauttivan ammattimiehen asenteen. Yhtä lähes tilaustyönä pyydettyä keikkaa varten hän hankkii tuollaisen tiimin, ajaa 500 km Pohjois-Karjalaan, ajaa yön takaisin, ja lähtee illaksi keikalle Belgiaan! Arvostamme tuollaista!
Tämä musiikillinen kokemus oli järjestäjän palkkapäivä monivuotisesta talkootyöstä musiikillisten kokemusten välittämiseksi niin itselle kuin muille. Jos niitä haalisi vain itselleen, tulisi huomattavasti vaivattomammaksi ja halvemmaksi ajaa vaikka taksilla eri festareille, kuin järjestää niitä itse. Mutta tässä on nyt kyse jostain muusta, jostain sokeaa ja selittämätöntä rakkautta vastaavasta. Kuten järjestävä kollegani Arto sanoi Louhivuoren soiton aikaan: "nyt itkisin jos osaisin". Tästä tässä on kysymys, hyvät ihmiset. Elämyksistä, pienistä suurista iloista.
Harmillista oli että osa yleisöstä alkoi poistua jo ennen hienon laulajan Noora Karppasen bändin taidokasta osuutta. Heillä oli annettavaa ja hyväntuulisuutta riitti, vaikka ilta viileni ja väki väheni. Kiitos loppuun saakka urhoollisesti hoidetusta tyylikkäästä keikasta.
Mielellämme olisimme jakaneet tämän illan kokemuksen suuremmallekin yleisölle, sillä ohjelma olisi totisesti sen sen ansainnut. Yhtään kehumatta voisi sanoa, että se sisälsi harvinaisen kulttuuriteon, josta vain noin reilu 200 ihmistä ovat tietoisia. Saattoi teitä olla enemmänkin, en ole vielä ehtinyt yhdistellä tilastoja.
Yksi suuri kiitos illan onnistumisesta kuuluu myös Valoparta Oy:n kaksikolle Eetulle ja Kuismalle. Jälkimmäinen sai hyvin erilaiset kokoonpanot soimaan hienosti ja Eetu valaisi lavan pyydetyn hillitysti turhia kikkailematta ja loihti myös ympäristöön komeat värit.
Itse lava oli järjestäjien uutta mallia, mutta trussirakenteet valoineen ja äänentoistoineen Valoparran työtä. Iso kiitos myös talkoolaisille tekemästänne pyyteettömästä työstä. Ilman teitä emme tällaisia kykenisi järjestämään, vaan joutuisimme ajelemaan muille paikkakunnille.
Mutta miksi mennä muuanne, kun sitä voi järjestää omalla paikkakunnalla... (tästä aiheesta lisää omassa blogissani: karirissanen.blogspot.fi
Ja huomenna, taitaa olla jo tänään, homma jatkuu Bluesin merkeissä. Lajissaan yhtä hyvään kattaukseen olemme siinäkin tähdänneet. Tervetuloa nauttimaan.
Kari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti